Jan Mikael Maros
Olen esoteerinen alkemisti ja eräs elämäni suurimmista kiinnostuksen kohteista on: TIETOISUUTTA ja TODELLISUUTTA koskeva tieto, tietoa olemisesta. Uskon, että ihminen kaipaa, janoaa olemista, joka kumpuaa hänen sisimmästään; kestävyyttä, pysyvyyttä - todellista tietoa itsestä, tietoa siitä kuka MINÄ OLEN.
https://www.esoteerisetalkemistit.fi/blogi
Jan Mikaelin Luento tapahtumassa; https://www.hyvanmielentapahtuma.com/l/jan-mikael-luento-sisainen-yhteys-tie-eheyteen/
Kun kysymyksesi herättää kiinnostuksen omaa sisimpääsi kohtaan, olet ehkä astumassa polulle, josta et voi tietää mihin se sinua kuljettaa, mutta jos ääni tuntemattomasta kuitenkin kehottaa astumaan siihen. olisi epäviisasta olla astumatta siihen. Kaikkina aikoina - varsinkin tänä päivänä - ihmiset ovat etsineet oman itsensä todellisuutta, kestävyyttä pysyvyyttä, sisäistä olemusta, johon voisi luottaa. On haastellista tietää kuinka meidän tulisi elää itsemme ulkopuolella ja vielä vaikeampaa on tietää kuinka tulisi elää itsemme sisäpuolella. Valitettavasti länsimainen elämäntapa korostaa pääasiassa ihmisen persoonallisuuden kasvun kehitystä, puuttumatta tai oikeammin olematta edes tietoinen niistä sisäisen kasvun potentiaalisuuksista, jotka ovat kätkeytyneet jokaisen ihmisen sisimpään. Jos elän vain persoonallisuuteni kautta, minusta tulee sokea todellisuudelle, sillä minussa on myös syvempi olemuspuoli, joka voisi yhdentyä persoonallisuuteni kanssa ja antaa minulle sisäisen voiman ja todellisen viisauden.
Esoteerisessa opetuksessa sanotaan usein, että itsehavainnointi, itsetarkkailu on se keino, jonka avulla voidaan saada muutos itsessämme. Todellisuutta koskeva tieto, jota voidaan kutsua myös "tiedoksi olemisesta" on kulkenut tuhansien vuosien ajan sukupolvelta toiselle, ihmisryhmältä ja rodulta toiselle. Ilman tätä todellisuuden tietoa ei ole mahdollisuutta saavuttaa sisäistä vapautumista. Ihmisen on vaikea ymmärtää omaa merkitystään maailmankaikkeudessa ellei hän aseta itsensä tavoitteeksi korkeampaan luomisvoiman virtaan pääsemistä. Todellinen, ja syvään muutokseen tähtäävä jatkuva itsehavainnointi, jos se tehdään oikein, yleensä johtaa sisäiseen muutokseen ja vaikuttaa voimakkaasti aineenvaihduntaamme. Voidaan myös sanoa, että esoteerinen alkemia on ihmisen sisäisiin energioihin tutustumista ja niiden muuntamista, antautumista meissä olevan korkeamman voiman alaisuuteen. Meidän sisäisen ja vielä toistaiseksi piilossa olevan mahdollisuuden periaatteita on, että ihminen on hieno "kosminen energian muuntolaite", joka voi elää samanaikaisesti kahdessa eri maailmassa; elää ulkoista elämää ja samalla kohdistaa huomio sisäiseen maailmaan, eläen sisäisen painopisteen vaikutuksen alaisena. Ulko- eli aistipuolinen maailma on kuin suunnaton magneetti, joka vetää lähes kaiken huomiomme meistä ulospäin ja tekee meistä silloin uhreja ulkopuolisille tapahtumille. Kun ihminen unohtaa itsensä ja toimii vain aistiperäisten asioiden kanssa, tulee hänestä uhri ulkopuolisille voimille.
Ulkopuoliset aistit antavat meille vain näennäisen vaikutelman tajuisuudesta, tajunnasta, läsnäolosta. Aistit ovat vaistokeskuksen materiaalia ja ovat sidottu ulkopuolisen maailman vaikutteiden - impressioiden - ottamiseen, esim. näkemiseen, kuulemiseen jne. Itseensä samaistuminen ja varsinkin aisteihinsa on vain meissä olevan pienen osan huomioon ottamisesta, siis egomme ja sen huijausyritys viedä huomio todellisesta itsestä poispäin.
Hyvin usein lähdemme itsemme sisällä mukaan joko ns. "alakertaan tai yläkertaan", mutta vain siten, että olemme joko yläkerrassa; haaveilemassa, unelmoimassa toisenlaisesta elämästä, asioista, toisista ihmisistä tai sitten samaistuneena oman mielen , negatiivisiin ja alempiin kerroksiin. Esoteerinen alkemia näkee mahdollisuutemme siinä, että harjoittelemme olemaan samanaikaisesti sekä ylhäällä että alhaalla ja itse olemme siinä välissä jolloin näemme itsemme selvemmin. Saamme voiman siinä vaiheessa kun harjoittelemme sisänäkemistä ja teemme sisäisiä ponnistuksia. Haluamme aina muuttaa jotain sellaista itsessämme, mistä emme pidä. Tämä ei ole oikea lähestymistapa. Jos olen vain tyytymätön vallitseviin olosuhteisiin, se ei anna minulle riittävää sytykettä, energiaa asioiden todelliseen muuntamiseen. Silloin se ei perustu ymmärrykseen, vaan tyytymättömyyteen ja koska se ei perustu ymmärrykseen, siihen ei voi luottaa. Voin sitoutua sisäiseen itseenkohdistuvaan työhön vain silloin ja siinä määrin kuin todella ymmärrän. Vaikka meidän sisällämme ovat kaikki mahdollisuudet, voimme kuluttaa koko elämämme ilman todellista muutosta.
Henkinen kehitys ei voi olla todellista, ellei siihen liity saumattomasti tietoisuuden laajentumista. Esoteerisessa alkemiassa tietoisuus on työkalu, joka antaa meille mahdollisuuden tehdä oikeita päätöksiä ja ratkaisuja, koska silloin näemme ja asiat selvemmin. Jos ihminen vain ajelehtii ilman mitään selvää kohtaa elämässä, hän on lakannut ponnistelemasta eikä havainnoi itseään. Kun elämässä ei ole mitään suuntaa, on vain pakonomaista raahautumista päivästä toiseen, ihminen on nukahtanut ELÄMÄN UNEEN, toisin sanoen ei ole tietoinen itsestään. Nukahtaminen elämässä tarkoittaa itsensä täydellistä unohtamista, koska elämänmeno ympärillä on ottanut niin totaalisesti vallan ettei hän jaksa tehdä minkäänlaisia ponnistuksia.
Itsensä muistaminen on alkemistinen keino tietoisuuden avaamiseen ja sen kehittämiseen. Mekaaninen mieli, jota yleensä kutsumme elämässämme tajunnaksi, mikä ei kuitenkaan ole tajuinen, ja joka nukkuu ei voi opastaa ihmistä oikeaan suuntaan, koska sillä ei ole itsetajuisuutta. Tavallisen mielen, joka on egomme hallinnassa, tehtävänä on hajanaisuus, pirstaleisuus.
Mitä sitten on itsemuistanta? Se on minätietoisuuden sisäisen ja ulkoisen havainnoinin yhtäaikainen tila nykyhetkessä, jossa minuus tietoisesti on läsnä tekemässä nuo havainnot. Itsensä muistamisella minän todellinen tunto herää hetkeksi, mikä on samalla lisääntyneen itsetajuisuuden merkki, joka nyt näkee ihmisen mekaanisuuden ja tavan toimia automaattisesti.
Uudessa muuntuneessa olemisen tilassaan, joka tulee esiin itsemuistannan tilassa, todellinen korkeampi oleminen näyttäytyy, johon liitty mm. seuraavia aistittavia asioita; ympäristön valoisuus lisääntyy, värikylläisyys syvenee eli värit tulevat kirkkaimmiksi, samalla mieli saa syvemmän ja todellisemman tunnon minän läsnäolosta, olemassaolosta. Kun ihminen alussa kokee korkeamman tajunnan kokemuksen, on tuo prosessi tavattoman lyhyt, mutta kuitenkin merkittävä kokemus, josta itseasiassa jää vain salamaniskun välähdystä muistuttava muisto mieleen.
Tuhoava läsnäolemattomuus tuhoaa elämämme, kuinka jokapäiväiset ajatukset ja tunteet huijaavat meitä ja saavat meidät uskomaan niihin. Todellisuudessa emme ole maailmassa, vaan ulkopuolinen maailma elää meissä ja meidän kauttamme. Vaatii rohkeutta ja kärsivällisyyttä nähdä itsensä sisälle ja paljastaa itselleen tosiasiana oma kyvyttömyys ohjata sisäistä elämäänsä.
"Haluan oppia tiedostamaan itseäni, mutta onko sellainen tällä hetkellä ja tässä tilassani mahdollista, voinko olla tietoinen itsestäni. Tunnen olevani liian hajanainen enkä tunne mitään. Hämärästi tajuan olevani unessa ja näen itsessäni unen merkit. Elämäni merkitys on minulta unohtunut, en tiedä kuka tai ketkä minua tai minussa elävät. Kuitenkin juuri tässä hetkessä saan elämässä shokin ja huomaan, olen heräämässä ja sitä itsekin haluan. Saamani ulkopuolinen shokki koskettaa minua vain vähän aikaa ja siitäkin olen hädin tuskin tietoinen kun tavanomainen uneni käärii ja vetää minut takaisin vaeltavien assosiaatioden, tiedostamattomien aistimuksien unohdukseen. Olen unohtanut itseni.